Minna Heikkilä kirjoittaa blogissansa KokkolaKarleby Maijantyttären matkassa m m:
Sain taannoin yhteydenoton vaasalaiselta Ola Österbackalta. Yhteistyömme seurauksena kirjoitan hänen kirjoittamastaan kirjasta blogijutun. Kirja julkaistiin alkujaan Österbackan äidinkielellä ruotsiksi nimellä Maijasdotter (2020) ja suomennos julkaistiin 2022 nimellä Maijantytär. Kirjan on suomentanut Liisa Kovero. Kirjan päähenkilö, Alina, on alkujaan suomenkielinen, mutta elämän matkassa hänen kielitaitonsa laajenee ja niinpä hänen jälkeläisensä ovatkin ruotsinkielisiä.
Kirja on kertomus Österbackan isänäidistä, Alina Maijantyttärestä, joka syntyi Soinissa 1878. Alinan elämä aikalaisten silmissä oli tuomittu, ennen kuin ehti alkaakaan, sillä hänen äitinsä synnytti tytön isättömänä. Maija, Alinan äiti, sai kaikkiaan neljä äpärälasta ja avioituu lopulta itsellisen leskimiehen, Jaakon kanssa, joka on puolittain invalidi lapsuusiän palovamman vuoksi. Säädyllistä tarinaa ei oltu luotu kestämään, sillä sekä Maija, että lapsi kuolivat jo odotusaikana. Alinan äidin kuoltua Jaakko lohduttautuu juomalla ja Alina joutuu pakenemaan pienten sisartensa kanssa moneen otteeseen.
Kirjan ensimmäisessä osassa liikutaan Soinissa. Erikoisuutena suomennoksessa on hyödynnetty Soinissa puhuttua murretta, jonka kielentämisessä on ollut tukena Annikki Rannanpää. Murteella kirjoitettu teksti elävöittää kieltä kovasti.
– – –
Kirjan kuvauksista heijastuu hyvin, kuinka työnjako entisissä agraariyhteisöissä luonnistui. Jokainen kynnelle kykenevä osallistui töihin taitojensa mukaan. Sukupuoliroolit säätelivät työnkuvia. Myös kuvaukset koulusta ovat kiinnostavia. Koulua käytiin kiertokouluna muutaman viikon verran vuodessa. On myös kiinnostavaa lukea yli sadan vuoden takaisesta rippikoulusta. Kiehtovia ajankuvia ja vaikka niistä kerrotaan yksilötasolla, lienee suurimmalla osalla aikalaisista niistä samankaltainen kokemus. Muutoinkin kirja kuljettaa hengellisiä asioita mukanaan, mikä sopii hyvin ajan henkeen.
Kirjan tarinat kuljettavat lukijaa Alinan mukana paikasta toiseen. Tapahtumat ovat totta, mutta toki kirjailija on käyttänyt fiktiivisyyttä tukena, koska ei voi tietää, kuinka kaikki tarkalleen on tapahtunut.
Tarinassa käy hyvin ilmi, kuinka raakalaismaista äpärälapsien elämä oli. Osaansa ei voinut valita. Sama häpeä seurasi lapset synnyttänyttä äitiäkin. Kohtalona oli olla hylkiö muiden silmissä. Ihmiset käänsivät päänsä pois ja suhtautuivat halveksien. Silti kirjassa käy hienolla tavalla ilmi, kuinka rakkaita isättömät sisarukset olivat Alinalle ja Maijalle. Alina, Milja, Alviina, Senja…Heidät vain oli tarkoitettu syntymään!
Alina unelmoi jo nuorena Amerikkaan matkustamisesta. Siellä ei tunnettaisi isättömän taustoja ja olisihan kiehtovaa matkustaa myös junalla ja laivoilla. Mutta rahattomana on aloitettava lähempää. Pian rippikoulun käytyään Alina päättää ottaa 11-vuotiaan siskonsa mukaan matkaansa. He lähtisivät tuttavan perässä Kaustiselle. Matka Soinista taittuu Alajärven, Vimpelin ja Vetelin kautta määränpäähän pääasiassa kävellen. Nuorin elossa ollut sisko jää vaarin luokse Soiniin.
– – –
Minulla on yhteiset, kaukaiset juuret kirjailijan ja hänen mummonsa kanssa, kuulummehan molemmat Keisarin sukuun. Siksikin kirja oli kiinnostava lukea. Alina sai kaikkiaan yhdeksän lasta puolisonsa Matts Österbackan kanssa. Myös Kokkolanseudulla asuu Alinan jälkipolvia. Näin se maailma meitä kuljettaa.
Kiitos vielä Ola Österbacka kirjan jakamisesta minulle! Voin lämpöisesti suositella kirjaa elämänkerroista, paikallishistoriasta tai laajemminkin Suomen historiasta kiinnostuneille, sillä se kantaa mukanaan loistavasti naisen elämää sadan vuoden takaisessa Suomessa. Pidin myös kovasti visiitistä kirjan matkassa Amerikkaan, koska sinne on omiakin esipolvia mennyt. Kirjan kuvaukset matkasta oli asiantuntevasti kirjoitettu. Jäin isosti kirjan luettuani miettimään, kuinka valtaisia vaikutuksia ihmisten päätöksillä on heidän jälkeläistensä elämään.
Teol tri Reijo Arkkila on lähettänyt tiedoksi esittelynsä, josta hän on antanut luvan poimia otteita.
Ola Österbacka tunnetaan pitkäaikaisena Evangeliföreningenin Vaasan opiston rehtorina. 1980-luvulla hän julkaisi hyvän dogmatiikan Toivon tunnustus (Hoppets bekännelse). Vuodesta 2008 hän on toiminut vapaan luterilaisen seurakunnan pastorina Vaasassa.
Nyt Ola on tarttunut uudenlaiseen haasteeseen: romaanin kirjoittamiseen. Hän kertoo isänäidistään Alinasta, Maijantyttärestä. Vaikka kirja on siis romaanimuotoinen, siinä ankkuroidaan tapahtumat taidolla ja lujasti ajan tapahtumiin ja historiaan.
Alina on syntynyt vuonna 1878 Soinissa. Tämän pienen keskisuomalaisen seurakunnan elämään kuvataan onnistuneesti. Rippikoulusta nostetaan esiin rovasti Johanssonin opetus Kristuksen työstä meidän edestämme: ”Kristus otti koko maailman synnit itselleen. Hän otti kaikkien rikollisten synnit. Hän otti prostituoidun synnit. Hän otti murhaajan synnit. Hän maksoi kaikkien puolesta, niin että kaikki välttyisivät helvetin rangaistukselta.” (s.54) Siinä on koko maailman autuus.
Samana kesänä 1901, kun Alina palasi Teerijärvelle, tuli sinne Djupsjöbackaan uusi opettaja Gustav Wilhelm Pass. Teerijärvellä syntyi Passin aikana väkevä evankelinen herätys. Kirjassa kuvataan taitavasti nuoren opettajan koskettavaa raamatunopetusta. …