Alinan, Maijantytär-kirjassa olevan päähenkilön, isän etsintä on saavuttanut suuren menestyksen monen vuoden työn jälkeen. Isä on löytynyt sen Paloperän talon naapurista, jossa Alinan äiti Maija (Maria Antintytär Katajamäki) oli piikana aina syksyyn 1877 asti, noin yhdeksän kuukautta ennen Alinan syntymää. Isän nimi on Johan Eric Andersson Palomäki (nimi on suomeksi 1880-luvulta alkaen rippikirjoissa: Juha Erkki Antinpoika). Hän käytti myöhemmin myös nimeä Leppäkynnäs.
Kuinka voimme tietää, että juuri hän on isä? Yritän kuvailla lyhyesti löytöprosessia.
Soinin seurakunnan rippikirjassa vuosilta 1870-1879 on Katajamäen verotalo numero 4 Laasalan kylässä sivulla 231. Siinä on seuraavan huomion kohdalla lyijykynämerkintä: ”o.ä. Alina Mariasdotter 18/7 1878”. Alina oli syntynyt avioliiton ulkopuolella (”avioton”). Huomio kuuluu näin: ”Inh. Gustaf Puntala”, mikä merkitsee ”itsellinen”. Kun Hannu Lehtonen, Soiniin asettunut pastori, joka on toiminut ajoittain kirkkoherran sijaisena, ensin kiinnitti huomiota tähän, luulimme että huomio koski vuonna 1821 syntynyttä Gustaf Johansson Puntalaa, Kruununpuistossa, joka oli Maijan isän Antin toisen avioliiton appi. Tämä aiheutti sen, että päätin siirtyä tutkimuksessa DNA-testeihin, niinsanottuihin autosomaalitesteihin, koska ei pystytty saamaan kirjallisia dokumentteja. Olin hakenut tietoa valtionarkistosta, kun tein tutkimustyötä Maijantytär-kirjaani varten. Sinä aikana, kun olen harrastanut näitä asioita, ovat testit tulleet paljon tavallisemmiksi.
Tilasin ensimmäisen testin kesällä 2018. Sitten sain myös kaksi sisaruksistani kiinnostumaan, sekä kaksi serkkua isän puolelta. Nyt piti aloittaa osumien analysointi ja alkaa opettelemaan jotain DNA:sta. Se mitta, millä mitataan sukulaisuutta, on nimeltään centimorgan, ja kirjoitetaan cM. Arvo kasvaa, jos alueella on paljon keskenään avioituneita sukuja, ns. endogamiaa, jota on koko Suomessa eikä vähiten kotiseudullani Teerijärvellä, mutta myös Soinissa ja lähikunnissa. Sukupuussani olen huomannut monta perhettä, joissa ollaan sukua moninkertaisesti.
Sitten Lehtonen huomasi, että huomio on voinut tarkoittaa hänen poikaansa, jonka nimi oli myös Gustaf, koska vanhempi Gustaf oli kruununtorppari, eikä häntä voinut kutsua itselliseksi. Pyysin ja sain DNA-testin eräältä Puntalan jälkeläisistä. Osoittautui, että se ei voinut olla hän, koska osuma oli liian pieni, eikä myöskään hänen poikansa. Tämän ansiosta Puntalan jälkeläinen Annikki Rannanpää kiinnostui tutkimuksesta ja hänestä tuli minulle korvaamattoman asiantunteva ja innokas työtoveri.
Nyt kysyimme, kuka toinen mies läheltä olisi ollut mahdollinen. Saimme testata Paloperän talojen isäntien ja renkien jälkeläisiä, noin kahden kilometrin päässä Katajamäestä. Maija oli työskennellyt piikana Jokelan talossa vuosina 1876-1877. Myös läheinen Herneaho, jossa Jokelan piioilla oli kortteeri, kiinnosti meitä.
Yksityiskohta, joka herätti kysymyksiä, oli miksi Christian Honkola (syntynyt 1852) oli yksi Alinan kummeista. Toinen oli naapuri, mutta emme nähneet mitään sukulaisuussuhdetta Honkolan ja Katajamäen välillä. Olisiko voinut olla niin, että Christian oli isän hyvä ystävä ja järjestettiin siksi jonkinlaiseksi sijaiseksi? Lisää testejä tehtiin Honkolan perheeseen liittyen. Yhteensä tehtiin noin viisitoista testiä.
Kun yksi testi toisensa jälkeen täytyi laittaa sivuun, laajensimme piiriä isommaksi. Koska osoittautui, että DNA-osumien rypäs oli myös Alajärvellä, aloimme kartoittaa Järviseudun sukuja, joilla olisi yhteyksiä Soiniin. Erikoisesti Möksyn, Pynttärin ja Kurejoen kylät olivat tutkimuskohteina. Rakensin sukupuun, jossa oli lähes 2000 henkilöä. Työ yhdistyi osittain siihen, että samanaikaisesti omistauduin Y-DNA-projektiin Anders Rankin alkuperästä, joka osoitti, että Teerijärven Rankin suvulla on juuria Järviseudulla.
Loppiaisen aikana 2024 huomasin, että eräs DNA-osuma oli silmiinpistävä. Käytän tässä alkukirjaimia JR. Kun muut tutkitut osumat jäivät tasolle 50-100 cM, mikä useimmiten selittyi monien sukupolvien sukulaisuudella, yhdellä serkuistamme osuma oli jopa 234 cM. Koska en löytänyt mitään ”kirjallista yhteyttä” lähempää kuin 7-8 sukupolven päästä, selitys täytyi olla kytkös tuntemattomaan isään. Aloin kartoittaa JR:n perhettä Genin kautta (suuri maailmanlaajuinen sukulaistietokanta) ja Keisarin suvun digitaalista tietokantaa. Hänen isänäitinsä sukulinjasta emme saaneet mitään tietoa ja vertaamalla hänen osumiaan omiini sain suljettua pois hänen isänisänsä linjan. Loppuvaiheessa työskentelin hänen äitilinjansa neljännen ja viidennen sukupolven parissa. Silloin huomasin, että JR:n äidinisän äidinisä oli Palomäeltä Soinista, eräästä niistä taloista, joista aiemmin olimme tutkineet renkien jälkeläisiä. Mutta Juha Erkki oli talon poika, ja hänet olimme unohtaneet.
Juha Erkki oli syntynyt 1.7.1849, kuusi vuotta ennen isänäidin äitiä. Mutta hän oli rippikirjassa 1855–1861 merkinnällä ”bräcklig” (heikko). Seuraavassa kirjassa oli merkintä: ”oikea käsi rampa”. Hän oli siis vammainen, invalidi. Ja hän jäi kotiin eikä mennyt rengiksi. Vasta 14.12.1883 hän meni naimisiin, ja sai kuusi lasta. Siihen aikaan, kun Alina syntyi, hän asui siis sen talon naapurissa, missä Alinan äiti oli piikana! Torstai-iltana 25 tammikuuta sain merkitä päiväkirjaani: ”Luulen, että olen löytänyt hänet!”
Nyt seurasin Juha Erkin muita lapsia. JR on viidennen lapsen Hilman jälkeläinen. Vanhimman pojan Juhan (kolmas järjestyksessä) lapsenlapsi oli jokin aika sitten ollut DNA-osumieni joukossa, mutta ei ylittänyt 100 cM. Sitävastoin huomasin, että sisarellani oli 134 cM ja eräällä serkuista 131 cM. Täsmää täydellisesti siihen, että olisi pikkuserkkupuoli, tunnetun DNA-työkalun DNA-painterin mukaan, kun lasketaan että endogamia korottaa arvon. Lisäksi löysin osuman, joka oli suurin piirtein yhtä suuri, ja joka osoittautui olevan Juha Erkin nuorimman pojan lapsenlapsi. Todennäköisyys että kaikilla näillä kolmella olisi näin korkeita arvoja meidän viiden kanssa sattumanvaraisesti on lähinnä olematon. Kun fyysinen paikkakin täsmää, voidaan isyys katsoa osoitetuksi.
2.2.2024/Ola Österbacka
Suomennos: Liisa Kovero
Kuva: Karttapaikka, Maanmittauslaitos. Soinin osa, jossa Katajamäki ja Paloperä.
Lisää kirjasta Maijantytär